Lumisadetta ja kravattiongelmia

Kolmas kuvauskeikka on ohi, ja hengissähän siitäkin selvittiin. Sekä malli että kuvaaja.

Käytännössä suurin ongelma koko kuvaussessiossa oli kravattisolmun tekeminen :) Kuvaajahan ei sitä luonnollisesti osannut, eikä asia ollut mallillakaan aivan tuoreessa muistissa. Arto jaksoi kuitenkin sitkeästi yrittää ja pienen puurtamisen jälkeen kravattisolmu syntyikin.

Säiden jumalat eivät tälläkään kertaa olleet projektin puolella. Kuvaushetkellä taivaalta tuli täydellä syötöllä postimerkin kokoisia lumihiutaleita. Ja tuuli vielä lisäksi. No arvatkaapa vain, pysyikö salamajalusta pystyssä taaskaan, vaikka yritinkin kiinnittää siihen hiekkapainoja? Nyt meni jo toinen sateenvarjo mutkille ja tällä kertaa oli sitten se salamakin kyydissä! Pahimmat damaget kärsinyt sateenvarjo pehmensi pudotusta niin paljon, ettei salamalle onneksi käynyt kuinkaan.

Niin se on, että tyhmyydestä sakotetaan. Oma vika taas, kun en kiinnittänyt jalustaan tarpeeksi painoja. En kuitenkaan halua uskoa sitä, etteikö käsisalamoilla voisi kuvata myös ulkona. Kunhan jalustaan kiinnittää tarpeeksi painoa, niin pitäisihän sen pysyä pystyssä tuulesta huolimatta.

Seuraavaksi taidankin noudattaa rautakaupan myyjän vinkkiä. Hän neuvoi tekemään painon järeästä pihakivilaatasta. Laatan keskelle porataan reikä ja reikään juntataan pultti, jonka toisessa päässä on rengas. Laatta jalustan alle ja sitten kiristysliinat jaloista kiinni laatan renkaaseen, niin jo pitäisi jalustan pysyä pystyssä! Tai sitten ei. Suomalainen ei usko ennen kuin näkee... Jos jollakulla on antaa asiasta parempaa vinkkiä, otan ohjeet ilolla vastaan..!

Kolmatta kuvaa hakemaan

Perjantaina on kolmannen kuvauksen aika. Nyt kameran eteen astuu ensimmäinen miesmalli, lypsykarjatilallinen Arto. Hänelle kiitos jo etukäteen.

Tällä kertaa kuvaajapolo joutuu lähtemään kuvauskeikalle ihan yksin, ilman loistavan työryhmänsä tukea. Projektipäällikkö Outi on perjantaina töissä ja stylisti-meikkaaja-kampaaja-kaksikkomme on työssäoppimisjaksolla Espanjan aurinkorannikolla. Joten eipä auta kuin yrittää selviytyä tehtävästä yksin...

Toivottavasti sää ei ole yhtä julmettu kuin kuukausi takaperin. Kovaa pakkasta ei ole odotettavissa, mutta sadetta saattaa perjantaina tulla. Sekään ei välttämättä ole hyvä juttu, ainakaan kaluston kannalta. Mutta niinhän sitä sanotaan, että rekkamies ajaa kelillä kuin kelillä. Jospa tuo sama pätisi myös valokuvaajaan.

Ensimmäisestä kuvausreissusta opin sen verran, että ulkona kuvatessa kannattaa ehdottomasti käyttää painoja salamajalustan kanssa. Tuuli voi tehdä tepposensa ja kaataa jalustan salamoineen ja valonmuokkaimineen. Pahimmassa tapauksessa salama voi hajota tuhannen päreiksi, eikä siinä tilanteessa jälkiviisaus paljon auta.

Viime kuvauskerralla vinkka puski nurin jalustan, jossa oli kiinni pelkkä sateenvarjo. (Sateenvarjo toimii purjeen tavoin, joten tuuli tarttuu siihen todella tehokkaasti, jos jalustaan ei kiinnitä painoja.) Oma sontikkani taipui tässä rytäkässä mutkille kuin mullin häntä, ja ensin näytti siltä, ettei siitä sateenvarjosta enää toimivaa tulekaan. Vaan tulipa sittenkin - tästä kiitos kuuluu näppärälle isälleni, kädentaitajalle, joka korjaa lähes kaiken autosta pölynimuriin :)

Muuten, jos pikkusalamien (eli käsisalamien) luova käyttö ja niillä tehdyt taidokkaat valaisut kiinnostavat, suosittelen tutustumaan Mikko Niemelän kirjoittamaan ja Docendon kustantamaan tuoreeseen kirjaan nimeltä Välähdyksiä.

Samaa asiaa, mutta Lontoon kielellä tarjoilee David Hobbyn maailmankuulu blogi osoitteessa http://strobist.blogspot.com