Tällä kertaa kuvaajapolo joutuu lähtemään kuvauskeikalle ihan yksin, ilman loistavan työryhmänsä tukea. Projektipäällikkö Outi on perjantaina töissä ja stylisti-meikkaaja-kampaaja-kaksikkomme on työssäoppimisjaksolla Espanjan aurinkorannikolla. Joten eipä auta kuin yrittää selviytyä tehtävästä yksin...
Toivottavasti sää ei ole yhtä julmettu kuin kuukausi takaperin. Kovaa pakkasta ei ole odotettavissa, mutta sadetta saattaa perjantaina tulla. Sekään ei välttämättä ole hyvä juttu, ainakaan kaluston kannalta. Mutta niinhän sitä sanotaan, että rekkamies ajaa kelillä kuin kelillä. Jospa tuo sama pätisi myös valokuvaajaan.Ensimmäisestä kuvausreissusta opin sen verran, että ulkona kuvatessa kannattaa ehdottomasti käyttää painoja salamajalustan kanssa. Tuuli voi tehdä tepposensa ja kaataa jalustan salamoineen ja valonmuokkaimineen. Pahimmassa tapauksessa salama voi hajota tuhannen päreiksi, eikä siinä tilanteessa jälkiviisaus paljon auta.
Viime kuvauskerralla vinkka puski nurin jalustan, jossa oli kiinni pelkkä sateenvarjo. (Sateenvarjo toimii purjeen tavoin, joten tuuli tarttuu siihen todella tehokkaasti, jos jalustaan ei kiinnitä painoja.) Oma sontikkani taipui tässä rytäkässä mutkille kuin mullin häntä, ja ensin näytti siltä, ettei siitä sateenvarjosta enää toimivaa tulekaan. Vaan tulipa sittenkin - tästä kiitos kuuluu näppärälle isälleni, kädentaitajalle, joka korjaa lähes kaiken autosta pölynimuriin :)
Muuten, jos pikkusalamien (eli käsisalamien) luova käyttö ja niillä tehdyt taidokkaat valaisut kiinnostavat, suosittelen tutustumaan Mikko Niemelän kirjoittamaan ja Docendon kustantamaan tuoreeseen kirjaan nimeltä Välähdyksiä.
Samaa asiaa, mutta Lontoon kielellä tarjoilee David Hobbyn maailmankuulu blogi osoitteessa http://strobist.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti