Täytyy nauttia nyt kun vielä voi. Nämä alkavat nimittäin olla projektin viimeisiä hetkiä tutustua fiksuihin ja filmaattisiin maatalousyrittäjiin. Muutama kuva on vielä ottamatta, mutta projektissa ollaan jo hyvinkin voiton puolella. Meillä on nyt tiedossa myös ensimmäinen näyttelytila, jossa näyttely tullaan julkistamaan 2–3 kuukauden kuluttua. Itsellä alkaa jo olla sellainen tunne perskannikassa, että tästä tulee hyvä juttu..!
Viime viikonvaihteessa kuvasimme taas parit projektikuvat. Perjantaina heiluimme Outin kanssa kahdestaan Tipaksella ja lauantaina vierailtiin neljän naisen voimin Itävaaralla.
Kuvausryhmä oli sonnustautunut ulkokuvauksiin jokseenkin riittävästi, mutta saattoipa olla, että mallit Sanna ja Petri hieman palelivat. Vaikka sitä he eivät kyllä tuoneet esille, vaan esiintyivät kameralle urheasti ja pelkästään edukseen!
Kuvaustiimin onneksi malleilta itseltään sateli taas hyviä kuvaideoita, joita sitten toteutettiin miljöössä vapaasti improvisoiden.
Kuvaustiimin onneksi malleilta itseltään sateli taas hyviä kuvaideoita, joita sitten toteutettiin miljöössä vapaasti improvisoiden.
Kerta toisensa jälkeen on mukava huomata, että mallit antautuvat laittamaan itsensä peliin, myös hieman hassuttelemaan kameran edessä. Pähkähullu valokuvausprojektimme ei ehkä sittenkään ollut niin hullu ajatus, kun siihen kuitenkin on lähtenyt mukaan jo monta maatalousyrittäjää.
Kirkkaan auringonvalonkin kuvaaja eli allekirjoittanut pystyi tällä kertaa kääntämään voitokseen. Ratkaisu ongelmaan oli tietysti suuri heijastin.
Voimakkaasti heijastava hopeapinta toimi varsin tehokkaana lisävalona, kun sen asetti vasten aurinkoa.
Kaikki kunnia kuuluu toki monitoiminaiselle, projektipäällikkö Outille, joka tälläkin kertaa toimi kuvauksessa assistenttina heijastinta pidellen.
Lauantain kuvauksissa Itävaaralla tiimimme teki ennätyksen. Kammattavana ja kuvattavana oli projektin historian suurin joukko, 7-henkinen perhe. Kuvausryhmä saikin lämpimän ja ennakkoluulottoman vastaanoton lapsiperheen kotiin. Neljän vieraan naisen pelmahtaminen pirttiin ei häkellyttänyt edes perheen miesväkeä."Oikeastaan tämä oli paljon helpompaa kuin kuvittelinkaan", totesi Timo-isä kuvauksen jälkeen.
Perheen eläväistä tyttönelikkoa mietitytti etukäteen se, ehtivätkö kuvausryhmän jäsenet leikkimään heidän kanssaan. No, leikit jäivät tällä reissulla vähän vähiin, mutta kuvia ainakin otettiin ja kaikki perheenjäsenet saivat Annen ja Sannan hyppysissä uutta säväystä lookiinsa. Oheisessa kuvassa Anne tekee suoristusraudalla kiharoita Jonnan hiuksiin.
Tuula-äitikin oli hyvin tyytyväinen Annen ja Sannan ideoimaan meikki- ja hiustyyliin sekä vaate- ja korukokonaisuuteen.Joka kerta kun seuraan näiden kahden parturikampaajaopiskelijan työskentelyä, toivon pääseväni joskus itsekin ammattilaisen meikattavaksi tai stailattavaksi. Mielellään sellaiseen muuttumisleikkiin, jonka jälkeen ei itsekään tunnistaisi itseään :) Ehkä sitten näyttelyn avajaisia varten? Pliis..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti